Harrastaminen

Paini harrastuksena

Paini harrastuksena on erittäin tehokas niin henkisten kuin fyysistenkin voimavarojen kasvattaja, painissa koetellaan voimaa, taitoa, nopeutta, älykkyyttä, viekkautta, tilannenokkeluutta ja sisua.  Lajin harrastamisen voi aloittaa jo nuorella iällä ja se antaa hyvät valmiudet muiden lajien harrastamiseen. aloittelijoille on omia sarjoja joka mahdollistaa myös kilpailemisen jo varhaisessa vaiheessa. Kilpailusarjat jakautuvat iän ja painon mukaan.

Painissa on tarkoituksena saada vastustaja selätettyä. Painialustana käytetään nykyään PVC-muovista valmistettua mattoa, eli molskia (molski (eng "moleskin", myyrännahka). Paini alkaa pystyasennosta, josta vastustaja yritetään saada mattoon joko vääntämällä, nostamalla tai heittämällä. Selätys voidaan saada aikaan myös matosta väännöllä. Voittaja on se, joka voittaa kaksi jaksoa ottelussa. Yhden jakson kesto on 2 minuuttia. Jakso voidaan keskeyttää vastustajan ylivoimaiseen pistevoittoon piste-eron ollessa 6 pistettä.

Kreikkalais-roomalainen paini on tällä hetkellä suosituin painimuoto. Sitä harrastavat huipputasolla vain miehet. Kreikkalais-roomalaisen painin merkittävimmät erot vapaapainiin ovat, että vastustajaan ei saa ottaa otetta lantion alapuolelta ja kamppaaminen on kielletty. Vaikka painimuoto on saanut nimensä antiikin ajan sotilaiden väkivaltaisesta painityylistä, on nykyinen Kreikkalais-roomalainen paini kehitetty 1800-luvun ranskalaisesta sirkuspainista.

Vapaapaini eroaa Kreikkalais-roomalaisesta painista ainoastaan siinä, että otteet jaloista ja jaloilla sekä kamppaaminen on sallittua. Muuten pistelasku ja säännöt ovat samat. Vapaapainista on olemassa myös eri painimuotoja. Esim. Yhdysvalloissa harratetaan ns. koulupainia, joka on tehty vieläkin riskittömämmäksi kuin olympiakisojen vapaapaini. Mutta vapaapainia ei sovi yhdistää nykyaikaisiin showpainimuotoihin, joissa on luvallista tahallisesti vahingoittaa vastustajaa.

Naispaini yritti jo 1980-luvulla nostaa päätään Suomessa mutta toiminta oli pientä ja harrastelijamaista. Vuonna 1987, jolloin Ritva Väärä paini MM-kisoissa neljänneksi, alkoi naispaini saada lisää arvostusta Suomessa.

Vaikka Suomella on pitkät painiperinteet, on naispaini tullut perässä esimerkiksi Ruotsiin ja Norjaan nähden. Nyt lajin suosio on ollut kasvussa jo vuodesta 2000.

Naisten painilaji on vapaapaini ja se on yksi vaativimmista itsepuolustuslajeista.

Nykyään naispaini on olympialaji ja lajin vahvoja maita ovat Venäjä, Ranska ja Saksa. Myös USA ja Japani luetaan huippujen joukkoon.

 

Historia

 

Vuonna 1891 Viipuriin perustettiin voimailuseura Reipas, jonka alaosastoksi vuonna 1898 perustettiin nk. atleettiosasto. Tämän osaston lajeina olivat paini ja voimannosto. Marraskuun 11. päivänä, vuonna 1900 atleettiosasto järjesti Suomen ensimmäiset julkiset painikilpailut. Kilpailuun osallistui kymmenen painijaa. Tästä alkoi suomalaisten painijoiden menestys kilpailuissa. Nyt suomalaisia painin olympiavoittajia ja maailmanmestareita on lukuisia.

Heinolan Iskun tarkoituksena on mahdollistaa perinteikkään lajin menestyksen jatkuminen.

 

Heinolan Isku ry. / painijaosto

Heinolan Iskun puitteissa paini alkoi harjoitusten merkeissä jo vuonna 1931, eli seuran perustamisesta lähtien. Ensimmäinen painin piirimestari oli Pauli Volotinen, joka vuonna 1937 saavuutti sarjassa 57 kg voiton.Silloinen paini oli pääasiassa Kreikkalais-roomalaista. Painiharjoitukset ja -kilpailut käytiin Heinolassa entisessä Heinolan Työväenyhdistyksen talossa. Talo sai nimekseen Iskula. Rakennukseen kuuluivat juhlasali, ravintolahuone ja vahtimestarin asunto. Juhlasalissa pidettiin kaikki painitilaisuudet.

Talvisota keskeytti juuri hyvään alkuun päässeen painiharrastuksen. Sotien jälkeen oli aloitettava taas kaikki alusta. Vaikeuksia oli niin taloudellisesti kuin tilojenkin suhteen, mutta peräänantamattomien miesten mm. Antti Pakolan ansiosta aloitettiin painiharjoitukset. Vuoden 1945 alussa sopivat Heinolan Työväen Urheilijat ja Isku yhteistoiminnasta. Vuonna 1948 oli valmennus jo hyvissä käsissä. Antti Pakolan lisäksi Tenho Lahikainen ja entinen Suomen mestari Mauno Länsipuro pitivät huolta siitä, että harjoitukset olivat järjestettyjä tilaisuuksia. Marraskuussa pidettiin kansalliset kilpailut, joissa ylituomarina toimi Mauno Länsipuro. Painituomarikoulutus aloitettiin ja Iskun majalla järjestettiin vapaapainikursseja.

V. 1949 painitoimintaa pyrittiin levittämään mm. iltamissa, joissa ohjelmassa oli paininäytöksiä, kilpailuja ja painonnostoa. Painijoita kävivät ohjaamassa myöskin Suomen Painiliiton valmentajat Onni Sirenius ja Yrjö Vähämäki. Veikko Rantasen ensimmäinen piirimestaruus tuli 1949 sarjassa alle 52 kg.

V. 1953 poikapainiin kiinnitettiin erikoisen suurta huomiota. Pojille järjestettiin kilpailuja ja kilpailumatkoja, jotka lisäsivät kiinnostusta ja yrityshalua. Samana vuonna alkoi Iskun painijaoston kansainvälinen ja suurten kilpailujen kausi. 50-lukua voikin sanoa Heinolan Iskun painijaoston kulta-ajaksi. Miehiä oli noussut pinnalle, edustanut maatamme aina Olympialaisissa saakka, uutta nousevaa polvea oli kasvatettu ja jäljet näkyivät jo piiritasolla.

Tiedostoja

PDF-tiedostoPainisaannot.pdf (10 kB)
Painiliiton painisäännöt "pähkinänkuoressa"
PDF-tiedostoInfoa painikoululaisille.pdf (243 kB)
Infoa painikoululaisille ja aloittelijoille
PDF-tiedostopainikouluun ilmoittautuminen.pdf (76 kB)
Painikouluun ilmoittautumislomake
PDF-tiedostoLisenssijarjestelma_2016.pdf (513 kB)
SUOMEN PAINILIITTO - LISENSSIJÄRJESTELMÄ 2016